Matka Provetalle ja takaisin

Aamulla joskus kahtakymmentä vaille 12 lähdettiin kohti Proveta-nimistä kylää (linkki). Reitin alku oli tuttu, sillä olimme kulkeneet sitä reittiä aiemmin haaraumakohdasta oikealle. Nyt siis menimme vasemmalle ja nousimme vuoren yli.. Oli siinä nousua vaikka suoraan ylös ei kuitenkaan kiivetty. Ylhäällä oli suht samanlaista "viidakkoa" muuten paitsi ananaksia oli ehkä hieman enemmän. Polku lasheutui hieman alaspäin ja tasaantui, jolloin maasto muuttui safarimaisemmaksi ja ympärillämme avartuivat huikaisevan kauniit näköalat. Polulta katsottuna vasemmalle vuori laski jyrkästi alas ja laaksossa sekä toisen puolen rinteillä kasvoi paljon erilaisia palmuja sekä puita, joissa oli värikkäitä kukkia. Kuljettuamme parisataa metriä eteenpäin edessämme avautui meri, sekä määränpäämme Proveta.

Laskeuduimme jyrkkää polkua alas kyjän laidalle ja tuumimme miten köyhältä alue näyttikään. Kuitenkin kun etenimme kohti rantaa alkoi selvitä, etteivät talot olleetkaan pidemmänpäälle ränsistyneitä vaan ennemminkin päinvastoin uusia taidokkaasti rakennettuja taloja seisoi "aukion" ympärillä. Kuljettuamme kylän läpi tulimme rannalle, jonka hiekka oli vaaleaa, rantaviiva pitkä ja lähes ainoita rannalla oleskelijoita olivat mustat korppikotkat :P Rannalla katsoimme kelloa joka ilmoitti matkaan kuluneeksi ajaksi tunnin ja 20 minuuttia. Erään katsomamme opastekartan mukaan matkan oli tarkoitus kestää 2,5 tuntia per suunta. Kuljimme siis mekoista vauhtia.

Rannalla heitimme uikkarit päälle, uimalasit päähän ja juoksimme suuriin aaltoihin. Aallot olivat tosissaan korkeita ja nautimme niiden voimasta suunnattomasti. Auringosta emme tosin saaneet juurikaan nauttia. Kymmenen ja parinkymmenen metrin päässä rannasta aallot olivat parhaillaan. Niihin verrattuna Yyterin aallot tuulisella säällä ovat laimeita laineita. Uituamme noin 45 minuuttia saimme oikein ison ja voimakkaan aallon, jonka jälkeen huomasin hukanneeni uimalasini. Lopetimme uimisen ja menimme rannalle haalealle kolalle, samalla valmistautuen lähtemään takaisin majapaikkaamme. Arvioimme aaltojen harjan ja pohjan väliseksi maksimi korkeudeksi noin 2,5 metriä. Nam!!

Paluumatka olikin haasteellinen, sillä vettä oli satanut hieman ja savinen polku oli liukas kiivetä ylös. Kiivettyämme huipulle tuumailimme olevan parasta jos alkaisimme käydä taas lenkillä.. :D Alamäkeä oli melko mukava hypähdellä eteenpäin ja taitoimmekin matkan nopeasti. Lähes alhaalla törmäsimme lähes metrin mittaiseen vihreään käärmeeseen, joka oli saalistamassa 5 cm pitkää heinäsirkkamaista ötökkää. Käärme väisti puskaan odotettuamme pari minuuttia. "Lähti kun käärme puskaan," todettiin. Päästyämme lähirannalle huomasimme aikaa kuluneen vain tunnin. Eikä retkeä, ettei jotain sattuisi. Samppa potkaisi pikkuvarpaankyntensä lähes irti parisataa metriä ennen majapaikkaamme. Kyseistä selkkausta vaille onnistunut päivä.

"Laguunin" valtaajat

Tänään oli suunnitelmissa lähteä muutamaksi päiväksi Rio de Janeiroon hostelliin. Aamulla heräsimme varhain ja siivosimme huoneen ja otimme osan tavaroista reppuihimme pientä reissua varten. Aamupalalla kuulimme ikävä kyllä ettei Sea Blue eli laivamme Ilhalta takaisin mantereelle oli peruttu. Aloimme siis heti suunnittelemaan uusiksi päiväohjelmaa ja kun ulkona oli niin aurinkoista päätimme yrittää löytää Lagoa Verden oikeasti.

Lähdimme kymmenen jälkeen kävelemään Fabianin opastuksella. Ilma oli raikas kahden päivän sateen jälkeen eikä tuntunut niin kostean kuumalta kuin vähän aiemmin. Iho tuntuu hellepäivänä liimautuvan kiinni paitaan, mikäli sellaista käyttää ja jos ei käytä niin hämähäkinseitit ja ötökät ovat metsässä kiusana. Huomasimme missä olimme menneet väärin (tai mistä olisi voinut kääntyä); se oli sellainen pieni poluntapainen joka kulkee yli puron.

Laguuni (niin kuin luulin, johdin sanasta lagoa joka onkin "lampi" !) oli upea ilmestys

(katso nettikuva): se oli kahden saaren tai saarekkeen yhtymiskohta, jossa vesi pääsee juuri ja juuri kulkemaan läpi. Vettä oli siis polviin asti matalimmiltaan. Aurinko paistoi kirkkaana suoraa ylhäältä, ja viisaampina tällä kertaa, laitoimme vahvaa aurinkorasvaa ennen kuin pulahdimme lämpimään veteen. Fabian ei välittänyt jäädä laguunille vaan lähti reippailemaan takaisin.

Oletko joskus käynyt akvaariossa ja ihastellut erilaisia kultakaloja ja muita kauniita mereneläviä? Olen käynyt useissa sellaisissa, mutta mitkään eivät voi antaa samaa kokemusta, kuin itse kokea nämä ihmeelliset ja kauniit eväkkäät samassa tilassa itseni kanssa. Bongailimme erilaisia sateenkaarikaloja, pallokaloja, koralleja ja lukemattomia muita eliöitä. Sateenkaarikalat ovat aivan mielettömiä. Ne uivat parvissa ja tuntuivat seuraavan meitä. Vedessä tuntui olevan niitä kaikkialla. Kun parvi osuu kohdalle, kaloja vilisee melkein iholla kiinni. Ne taisivat uskaltautua viiden sentin päähän ja kun kädellä huitaisee niin ne juuri ja juuri vain väistävät. Siinä tuli melko pelottava olo kun kaloja oli lähestulkoon silmillä. Kuulimme myöhemmin Fabianalta niiden syövän kädestä mikäli niille antaa leipää. Ne voivat myös tulla iholle nipistelemään, kuulemamme mukaan.

Kun saimme suolanmausta tarpeeksi palasimme rantakiville kuivattelemaan ja nauttimaan viileästä coca colasta :> Otin muutaman kuvan Lagoa Verdestä ja lisäsimme aurinkorasvaa kaikenvaralta. Kävimme vielä uudelleen uimassa ja lopulta haimme rantakalliolta mukavat paikat, joihin asetuimme kellimään. Valtasimme Verden hetkeksi niin ettei siellä ollut muita, mutta kun paikalle pulpahti lauma turistin tapaisia brasilialaisia, koimme parhaaksi lähteä. Mahdollisesti menemme Verdelle vielä uudelleen niin ihana paikka se oli. Takaisin tullessa söimme lounaan ja otimme päikkäreitä aurinkoisen päivän jatkeeksi.

Tainnut kotijoukkue voittaa taas jalkapallomatsin, kun täällä paukutetaan pieniä raketteja :> aika hassua sinänsä. Nuori poikakin juoksi innoissaan futispaita päällä ja Fabiankin taisi käydä kylällä nopealla kuulumiskierroksella.

Laiskottelijat

Nää on laiskotellu täällä. Alkuun tutkittiin paljon saarta läheltä kävelymatkoin ja sukelleltiin simpukoita. Käytiin mm. tunnin päässä kävelyllä silleen et piti mennä pienen kuuman metsän (sellaista viidakkoista) läpi toiselle rannalle. Metsässä oli hiostavan kuuma ja paljon niin pieniä ötiäisiä iholla ettei niitä nähny vaa ainoostaan tunsi ku ne kutitti. Otettiin sit molemmat osumaa sellaselta kasvilta, joka on nokkosen näkönen ja tuntui aika lamauttavalta. Selvisin itse pienellä kutinalla, mutta samu tais horjahtaa sellasta päin. Paluumatkalla nähtiin iso vihreä käärme puolentoista metrin päässä ja se lähti kuin hauki rannasta kun näki meidät. Säikähdettiin molemmat kunnolla ja sydän pompahti rinnassa.

Sit oltiin yks päivä uimassa, ja eihän me jaksettu tyhmät rasvaa laittaa tai siis laitoin vähän ja samu jätti pois, ja tottakai me poltettiin molemmat selkämme. Kello oli kymmenen paikkeella ku mentiin uimaan ja ajatelttiin että käydään vaa nopee vedessä ni ei paikat pala. Päätettiinki ruveta uimaan kunnolla ja kello oli puol 12 ku tultiin pois uimasta. Illalla sitten huomattiin että selkää kutitti ja palaneethan ne oli. Seuraavat päivät meni varjossa, eikä tehnyt mieli uimaan.

Käytiin joku päivä taas kaupungilla täydentämässä cola varastoja ja kaupustelemassa, mutta muuten vaan möhnöttiin parvekkeella ja huoneessa. Eilen päätettiin sen sijaan taas reippailla ja lähdettiin etsimään yhtä lagoa verdea. Käveltiin toiseen suuntaan ku missä se käärme oli ja sielläkin alko metsä kun tarpeeksi kauas meni. http://www.hotel-ilhagrande.com/map (katos se lukee kartassa.) Mentiin sinnepäin tunti (siis sinne päin on vain yksi polku tai se erkanee toiseen, joka menee keskelle saarta eli metsään ja vuorille) niin kuin Fabiana oli sen sijainnin meille kertonut. Löydettiin sieltä jokin laguunia muistuttava ranta, mutta siellä oli niin paljon veneitä asutusta ja muuta ni palattiin takaisin päin yhteen rantaan uimaan. Matka "Lagoa Verdeen" (emme tiedä mikä se ranta loppujen lopuksi oli) oli ensin kuin olisi vuorelle kiivennyt ja sen jälkeen kovaa laskua. Kova hiki siinä tuli, kun ei oltu vaellettu pariin päivään juuri ollenkaan. Tunti on sinänsä kova matka kun on niin kuuma ilma. Takaisin ei olisi jaksanut tulla mutta pakko oli, sillä pimeä ja myrsky alkoi pukata päälle.

Eilen illalla alkooi sade, jota kesti koko yö ja on satanut tämäkin päivä lähes lakkaamatta. Sade ei ole samanlaista kuin Suomessa vaan lyö täällä kovaa ja on kuin valtava suihku tämän saaren päällä. Tänään on joutunut laittamaan vaatetta päälle ja ensimmäistä kertaa olen kollareissa täällä. Netin mukaan lämpöä olisi 22 astetta mutta kylmemmältä tuntuu. Voi olla että menemme vielä tänään uimaan. Voisi olla kännää, jos vedessä on lämpimämpää kuin ulkona. Joku päivä aiomme mennä Provetaan kts kartta. Sinne on kova matka sillä se menee saaren läpi ja saari on muodoltaan kuin vuori. Eli aluksi saa kiivetä paljon. Pelkillä sandaaleilla ei kannattaisi mennä sillä metsässä voi olla mitä lies ötiäisiä.

Saaren saareen sukellan pinnan alle..

Aamulla viideltä saavuimme Rioon, jossa Fabian oli meitä vastassa. Hän ei puhu sanaakaan suomea, eikä englantia, joten saimme pärjätä sanakirjan ja elekielen avulla taksiin ja sitten bussiin, joka veisi meidät kohti Ilha Grandea. Riossa oli järkyttävän kuuma jo klo 5 ! Pitkähihaiset saivat heti lentää laukkuun ja hiki virtasi pitkin poskia.

Matka sujui rattoisasti; Samu katseli maisemia ikkunasta ja itse torkuin bussissa pehmeillä penkeillä. Miksei meillä suomessa ole niin hyviä penkkejä bussissa?!? Matka kesti reilu kaksi tunia ja saavuimme johonkin kaupunkiin. Kävimme syömässä jossain kahvilassa ja vaihtamassa rahaa ennen laivamatkaa Ilha Grandelle.

Ilha Grande on saari, jonka kiertämiseen kuluu veneellä päivä ja kävellen viikko. Saarella ei ole autoja, mopoja, eikä pyöriä, vaan polku joka kiertää koko saaren. Brasilialainen kulttuuri on avoin ja jos olet ystävällinen paikallisille, niin he ovat ystävällisiä sinulle. Asumme suuressa talossa (12 huonetta) ja täältä on kirjaimellisesti kivenheitto merelle (10 metriä). Saamme syödä aina ulkona katsellen merenkäyntiä ja nuuhkien meri-ilman tuoksua. Meren lämpötila oli kuulema sunnuntaina 25 astetta. En muista olleeni ennen näin lämpimässä merivedessä uimassa. Brassiruoka on muuten herkullista ja kokkimme (Fabiana ja Fabian) osaavat laittaa sitä erinomaisesti. Muito Bom !

Toisena päivänä haimme kaupungista huoneemme jääkaapin täyteen HALPAA colaa ja Guarana-limsaa.. Tölkeissä tietysti :> Löysimme kiloravintolan, jossa sai valita ruokia lautaselle ja sitten lopuksi se punnittiin ja maksettiin. Kokeilimme muun muassa sushia ja grillattuja banaaneja.. Ei tule kyllä ikävä kumpaakaan :DD Ostimme hedelmäkaupasta jotain ihan random hedelmiä ja maisteltiin niitä :D ykskin maistu ihan naapurin takapihan nurmikolta tais olla Carambola :>

Päivisin sukeltelemme simpukoita ja katselemme "värikkäitä kaloja" (tulkitkaa ihan miten haluatte). Teimme myös eilen rannalle hienon hiekkalinnan ja koristelimme sen kaikenlaisilla esineillä, joita maasta ja vedestä löysimme. Merivesi on muuten suolasta, yäk !

Saara viihtyisi täällä varmasti, sillä 90 prosentilla miehistä ei meinaa pysyä paidat päällä :D Hyvä kun Samuillakaan !

Pariisia poikienkesken

Matkamme alkoi tiistaina, jolloin Finnair lennätti kaksi Seikkailija-Samua Pariisin lentokentälle. Innokkaat seikkailijat valmistautuivat uhmaamaan tulevia koitoksia kahden ja puolentunnin unilla ennen aamu neljän herätystä (Kiitos elokuva The Italian Jobin).

Ranskan lentokentältä hankittiin junaliput, jotka ovat voimassa kokonaisen päivän. Saisimme siis junailla niin paljon kuin jaksamme. Meitä hymyilytti junassa esiintyvä katusoittaja, joka lurautteli kolme kappaletta ja sitten rahakupin kanssa yritti tyhjentää turistien taskuja :> Ensin tavoitteena oli löytää Ranskalainen Subway, onneksi paikallinen poliisi tiesi mistä sellainen löytyisi. Saatuaan mahat täyteen lähdimme etsimään Notre Damea ja muita nähtävyyksiä.

Notre Dame oli upea nähtävyys ja kävimme hieman sisällä kuvailemassa. Mietin SamuliKimuliSavirannan joskus olleen Notren lähellä WiFi:ssä, mutta en jaksanut etsiä tuota kahvilaa. (Se olisi ollut kai se, johon oli hirmu pitä jono.) Sitten etsimme Louvrea varmaan pari tuntia ja kun löysimme sisäänkäynnin niin emme päässetkään sisään.. Varmaan joku yritti vaihteeksi ryöstää Mona Lisaa, sillä poliisit pyrähtivät paikalle. Eiffel oli ehkä hieman pettymys sillä väri oli kuviteltua ruosteenruskeampi. Otimme pari kuvaa ja lhdimme kohti ostaria.

Samu keräsi hymyjä parin ranskan sanan avulla, kohtelias tervehdys ja kiittäminen näyttivät olevan ihmisten mieleen. Ostarista tarttui kaulahuivia ja vyötä (made by china :DD), sekä pari herkullista pehmistä. Kävelimme jalkamme kipeiksi Pariisin katuja katsellen ja sähläsimme vielä junien kanssa ennen kuin löysimme takaisin lentokentälle. Kentällä saimme vielä odotella parituntia ennen lähtöä kohti Rio de Janeiroa.

Samu tiivisti Ranskan pariin sanaan: "Ranska tuo hyvien viinien, naisten ja yksipuolisenarkkitehtuurin maa - Yhtä patonkia koko paikka"