Matka Provetalle ja takaisin

Aamulla joskus kahtakymmentä vaille 12 lähdettiin kohti Proveta-nimistä kylää (linkki). Reitin alku oli tuttu, sillä olimme kulkeneet sitä reittiä aiemmin haaraumakohdasta oikealle. Nyt siis menimme vasemmalle ja nousimme vuoren yli.. Oli siinä nousua vaikka suoraan ylös ei kuitenkaan kiivetty. Ylhäällä oli suht samanlaista "viidakkoa" muuten paitsi ananaksia oli ehkä hieman enemmän. Polku lasheutui hieman alaspäin ja tasaantui, jolloin maasto muuttui safarimaisemmaksi ja ympärillämme avartuivat huikaisevan kauniit näköalat. Polulta katsottuna vasemmalle vuori laski jyrkästi alas ja laaksossa sekä toisen puolen rinteillä kasvoi paljon erilaisia palmuja sekä puita, joissa oli värikkäitä kukkia. Kuljettuamme parisataa metriä eteenpäin edessämme avautui meri, sekä määränpäämme Proveta.

Laskeuduimme jyrkkää polkua alas kyjän laidalle ja tuumimme miten köyhältä alue näyttikään. Kuitenkin kun etenimme kohti rantaa alkoi selvitä, etteivät talot olleetkaan pidemmänpäälle ränsistyneitä vaan ennemminkin päinvastoin uusia taidokkaasti rakennettuja taloja seisoi "aukion" ympärillä. Kuljettuamme kylän läpi tulimme rannalle, jonka hiekka oli vaaleaa, rantaviiva pitkä ja lähes ainoita rannalla oleskelijoita olivat mustat korppikotkat :P Rannalla katsoimme kelloa joka ilmoitti matkaan kuluneeksi ajaksi tunnin ja 20 minuuttia. Erään katsomamme opastekartan mukaan matkan oli tarkoitus kestää 2,5 tuntia per suunta. Kuljimme siis mekoista vauhtia.

Rannalla heitimme uikkarit päälle, uimalasit päähän ja juoksimme suuriin aaltoihin. Aallot olivat tosissaan korkeita ja nautimme niiden voimasta suunnattomasti. Auringosta emme tosin saaneet juurikaan nauttia. Kymmenen ja parinkymmenen metrin päässä rannasta aallot olivat parhaillaan. Niihin verrattuna Yyterin aallot tuulisella säällä ovat laimeita laineita. Uituamme noin 45 minuuttia saimme oikein ison ja voimakkaan aallon, jonka jälkeen huomasin hukanneeni uimalasini. Lopetimme uimisen ja menimme rannalle haalealle kolalle, samalla valmistautuen lähtemään takaisin majapaikkaamme. Arvioimme aaltojen harjan ja pohjan väliseksi maksimi korkeudeksi noin 2,5 metriä. Nam!!

Paluumatka olikin haasteellinen, sillä vettä oli satanut hieman ja savinen polku oli liukas kiivetä ylös. Kiivettyämme huipulle tuumailimme olevan parasta jos alkaisimme käydä taas lenkillä.. :D Alamäkeä oli melko mukava hypähdellä eteenpäin ja taitoimmekin matkan nopeasti. Lähes alhaalla törmäsimme lähes metrin mittaiseen vihreään käärmeeseen, joka oli saalistamassa 5 cm pitkää heinäsirkkamaista ötökkää. Käärme väisti puskaan odotettuamme pari minuuttia. "Lähti kun käärme puskaan," todettiin. Päästyämme lähirannalle huomasimme aikaa kuluneen vain tunnin. Eikä retkeä, ettei jotain sattuisi. Samppa potkaisi pikkuvarpaankyntensä lähes irti parisataa metriä ennen majapaikkaamme. Kyseistä selkkausta vaille onnistunut päivä.