"Laguunin" valtaajat

Tänään oli suunnitelmissa lähteä muutamaksi päiväksi Rio de Janeiroon hostelliin. Aamulla heräsimme varhain ja siivosimme huoneen ja otimme osan tavaroista reppuihimme pientä reissua varten. Aamupalalla kuulimme ikävä kyllä ettei Sea Blue eli laivamme Ilhalta takaisin mantereelle oli peruttu. Aloimme siis heti suunnittelemaan uusiksi päiväohjelmaa ja kun ulkona oli niin aurinkoista päätimme yrittää löytää Lagoa Verden oikeasti.

Lähdimme kymmenen jälkeen kävelemään Fabianin opastuksella. Ilma oli raikas kahden päivän sateen jälkeen eikä tuntunut niin kostean kuumalta kuin vähän aiemmin. Iho tuntuu hellepäivänä liimautuvan kiinni paitaan, mikäli sellaista käyttää ja jos ei käytä niin hämähäkinseitit ja ötökät ovat metsässä kiusana. Huomasimme missä olimme menneet väärin (tai mistä olisi voinut kääntyä); se oli sellainen pieni poluntapainen joka kulkee yli puron.

Laguuni (niin kuin luulin, johdin sanasta lagoa joka onkin "lampi" !) oli upea ilmestys

(katso nettikuva): se oli kahden saaren tai saarekkeen yhtymiskohta, jossa vesi pääsee juuri ja juuri kulkemaan läpi. Vettä oli siis polviin asti matalimmiltaan. Aurinko paistoi kirkkaana suoraa ylhäältä, ja viisaampina tällä kertaa, laitoimme vahvaa aurinkorasvaa ennen kuin pulahdimme lämpimään veteen. Fabian ei välittänyt jäädä laguunille vaan lähti reippailemaan takaisin.

Oletko joskus käynyt akvaariossa ja ihastellut erilaisia kultakaloja ja muita kauniita mereneläviä? Olen käynyt useissa sellaisissa, mutta mitkään eivät voi antaa samaa kokemusta, kuin itse kokea nämä ihmeelliset ja kauniit eväkkäät samassa tilassa itseni kanssa. Bongailimme erilaisia sateenkaarikaloja, pallokaloja, koralleja ja lukemattomia muita eliöitä. Sateenkaarikalat ovat aivan mielettömiä. Ne uivat parvissa ja tuntuivat seuraavan meitä. Vedessä tuntui olevan niitä kaikkialla. Kun parvi osuu kohdalle, kaloja vilisee melkein iholla kiinni. Ne taisivat uskaltautua viiden sentin päähän ja kun kädellä huitaisee niin ne juuri ja juuri vain väistävät. Siinä tuli melko pelottava olo kun kaloja oli lähestulkoon silmillä. Kuulimme myöhemmin Fabianalta niiden syövän kädestä mikäli niille antaa leipää. Ne voivat myös tulla iholle nipistelemään, kuulemamme mukaan.

Kun saimme suolanmausta tarpeeksi palasimme rantakiville kuivattelemaan ja nauttimaan viileästä coca colasta :> Otin muutaman kuvan Lagoa Verdestä ja lisäsimme aurinkorasvaa kaikenvaralta. Kävimme vielä uudelleen uimassa ja lopulta haimme rantakalliolta mukavat paikat, joihin asetuimme kellimään. Valtasimme Verden hetkeksi niin ettei siellä ollut muita, mutta kun paikalle pulpahti lauma turistin tapaisia brasilialaisia, koimme parhaaksi lähteä. Mahdollisesti menemme Verdelle vielä uudelleen niin ihana paikka se oli. Takaisin tullessa söimme lounaan ja otimme päikkäreitä aurinkoisen päivän jatkeeksi.

Tainnut kotijoukkue voittaa taas jalkapallomatsin, kun täällä paukutetaan pieniä raketteja :> aika hassua sinänsä. Nuori poikakin juoksi innoissaan futispaita päällä ja Fabiankin taisi käydä kylällä nopealla kuulumiskierroksella.